León, matka Portoon ja lovely, lovely Porto

Tämän tarinan päätteeksi kilometrejä on kertynyt lähes 3000. Posotettiin LEONia kohti hulppeita moottoriteitä pitkin, koska naviapurimme ei muita vaihtoehtoja antanut. Kerran vaan vilautettiin luottokorttia ja myöhemmin huomasimme, että tiemaksuja oli salakavalasti siepattu yli 70 euroa. Noh - kerrankos. Matkalla oli kyllä huonompiakin tieosuuksia, jolloin tuntui, että ei tämä auto kestä - nitkun natkun, klonks ja klonks. Kesti kuitenkin :)

Sivuutimme isoja kaupunkeja kuten Santander, Gijon, Oviedo. Ja ihastuttavia rantakaupunkeja vihreissä laaksoissa, upeita vuoristomaisemia, viiniviljelmiä, hulppeita jokilaaksoja, pikkupaikkoja kuten Pola de Lena, Sena de Luna, Mar Cantabrio ja kymmeniä ja kymmeniä muita kyliä, joiden nimiä ihastellen lausuttiin. Välillä raha tuoksui pahalta, kun ohitettiin valtavia sikaloita ja maatiloja.

Leonin teollisuusalueella (Carretera de la Baneza a León) yövyimme piskuisella, muurien ympäröimällä tontilla, johon vanha herra oli hoksannut laittaa muutamia paikkoja asuntoautoille. Palvelu oli erinomaista ja kyllä oli turvallista nukkua toisten asuntoautojen kanssa kylki kyljessä.
Kävimme city-kahvilassa nauttimassa pikkupurtavaa; kaksi kahvia, kolme tapas-annosta ja iso, iso kakkupala kahvin painikkeeksi - 2,60 euroa. Kun katsoimme tarjoilijaa hämmästellen, hän nauroi, että niinpä "tämä on Leon".

Leoniin tutustumisen jälkeen vielä yksi yö maaseudulla ennen saapumista innolla odottamaamme kohteeseen Portoon. Kun saavuimme Espanjan ja Portugalin rajalle (pikkukylä Montalegre) odotimme jännityksellä, jos rajalla vaikka olisi muodollisuuksia (hih). Eipä niitä ollut. Rajalaitoksen rakennus oli muutettu ravintolaksi (milloinkohan? - 80-luvulla?) ja vieressä oli moottoripyörävuokraamo. Jotenkin on vapauttavaa, kun passia ei tarvitse näyttää enää missään muualla kuin leirintäalueilla.

Nyt Portossa (ZADAA!!). Alla kuvia matkan varrelta sekä kuvia uskomattoman kauniista ja ihastuttavasta Portosta. Voi miten harmittaa, kun kuvat eivät kunnolla välitä kaupungin viehättävyyttä. Iso sydän Portolle - kannatti tulla. Vietämme täällä useamman päivän.

Onko tällaisia sekatavarakauppoja vielä olemassa? Näköjään on - ainakin Leonissa. Perustettu 1800-luvun lopussa laatikon ääressä olevan miehen isovanhempien toimesta. Ostettiin viinipullonavaaja, joka maksoi kolme kertaa enemmän kuin Suomessa, vaikka olisi luullut toisin päin.

Makkara siivuttui hienossa kaupassa sujuvasti kauniilla, vanhalla aparaatilla. Siivuttaja on konetta varmaan 90 vuotta nuorempi.

Leonin vanhaa kaupunkia ja taivasta.

Leonin katedraali. Oli muuten vähän iso; ei mahtunut kokonaan kuvaankaan :)

Yövyttiin autiolla leirintäalueella pienessä Penedonesin kylässä (parque de campismo). Nyt olemme siis jo Portugalin puolella. Yksin oltiin - yöllä vähän pelotti. Kun tammenterhot tippuivat auton katolle, tuntui että nyt joku koputtaa. Ei ristin sielua lähimaillakaan - saatika rahastajaa. Sähköä onneksi saatiin.

Upeaa maisemaa kohti Portoa. Joka laaksossa pieni kylä kalliovuorten kyljessä.

Eipä kuulu kuvasta kuinka auton moottori valitti, kun mentiin ylös ja alas. Ei ollut oikeastaan yhtään kivaa, vaikka kaunista oli eikä voitu pahoin.

Saavuttiin Canidelo Camping Portoon. Melkein 3000 km takana. Heti ruokaa! Oma rakas grilli ei toiminut, joten kokki joutui käyttämään leirintäalueen grilliä. Hiilien määrä oli niin vähäinen, että tunti taisi mennä hiiliin tulta puhaltaessa. Mutta kyllä ruoka valmistui ja hyvää oli. Suomalainen sisu oli taas asialla.

Ruokalevolla lähibaarissa. Oli viileä ilta, vaikka mittari näytti +14. Nainen siipan taustalla, baarin sisäpuolella, on lamppu. Tahdon tuollaisen kotiin. Ai niin - eihän tähän autoon mahdu :)

Valaistun hiekan ja mustien pilvien välissä kuohuva meri.

Kuohuu se Atlanti täällä Portossakin ja ihan leirintäalueen toisella puolella. Hieno, hieno paikka.

Ylhäällä muurien takana viheralue muhkeiden mäntyjen ja kyyhkyjen kujerruksen alla. Ei ihan heti ymmärrä leirintäalueeksi, kun kadulta katsoo.

Alla olevat kuvat on Portosta. Minä kovasti ihastuin, siippakin myhäili, että on on kiva. Viehättävää, pittoreskia. Uskomatonta missä kaikkialla paikalliset asuvatkaan; pikkuruisissa taloissa korkeilla kukkuloilla ja rinteillä, "siltojen alla", kuppiloiden yläpuolella, keskellä vilkkaimpia turistikatuja.
Turisteille riittää viihdettä. Musikantteja ja taitureita kaikkialla. Yhden ravintolan edustalla lauloi mies hempeitä chansoneja ja seuraavan ravintolan edustalla pojat breikkasivat 80-luvun tyyliin kaiuttimet täysillä. Turistiravintolan ruoka oli lähes suomalaista hintatasoa - sehän toki tiedettiin, kun kerran vilkkaimmille paikoille mentiin :)

Oi, Oi LAGA ja kalastajakylä Elantxobe

Jätän väliin tarinat (kokemukset tallennan) Urdaibain Mandukasta. Upea merikaupunki se toki oli, mutta seuraava kohde Laga ja kalastajakylä olivat niin hulppeita kohteita, että niistä meinaan kertoa. Mandukan leirintäalueelta lähdimme uuden päivän rientoihin hyväkuntoisille serpentiiniteille ylös ja alas.

Lagan hiekkadyynit ja Ogonon kallioset kukkulat salpasivat hengen. Vähän samanlainen tunne kuin silloin, kun saa mieheltä täydellisenä yllätyksenä kauniin kukkakimpun. No Laga sai aikaan kyllä vielä voimakkaamman tunteen. Ällistyttävän kaunista; huumaava aaltojen kohina ja kuohut, eroosion syömät korkeat kalliot, hieno hiekka, aurinko, seesteinen taivaanranta......ja toisaalta ihmeellinen rauha, josta olisi voinut nauttia loputtomiin. Kerrassaan upeeta!
Kuulimme tai oikeastaan luimme, että sesongin aikaan onkin sitten aivan erilaista. Lähdimme siis hyvään aikaan matkailemaan Biskajan maisemiin.

Elantxobe; "Kaksi pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä alaspäin. Koska matka oli hurja niin, päättivät he........." Kuvista saa vähän käsitystä siitä kuinka korkealta me ihan ite laskeuduimme mukulakiviä alas aallonmurtajien piirittämään pikkukylään. Auto jäi ylös tielle odottamaan. Puolessa välissä huomasimme autot alhaalla kahvilan kupeessa. Nauraen tajusimme, että autolla olisi toista tietä päässyt alas asti. No eipä mitään; hyvä päivälenkki ja välipalan jälkeen toinen lenkki, kun jouduimme nousemaan samaisen matkan ylöskin päin. Viehättävän kahvilan komea tarjoilija oli meksikolainen, joka tiesi ja osasi lausua pääministerimme nimen täsmälleen oikein.

Autossa vielä tunnelmoitiin uskomattoman kauniista paikoista. Kauppakin löytyi - Lidl - neljä kassia kaikkea tarvittavaa 64 euroa - mm. 15 senttisiä katkarapuja 8,70 kilo - ei paha. Kukkulan laella oleva Castro Urdiales -camping oli harmiksemme kiinni. On tässä haittapuoliakin tässä sesongin ulkopuolella matkustamisessa. Joskin sesongin aikaan saattaa taas käydä niin, että leirintäalueet ovat täynnä. Lyhykäisen ajelun jälkeen huomasimme hautausmaamerkin. Sinne. Aavistelimme, että täällä on rauha nukkua. Kävi toteen. Emme onneksi nukahtaneet ikiuneen, vaan heräsimme sateen ropinaan. Mikä helpotus. Seuraavaksi kohti kaupunkia nimeltä Leon.

Lagan dyynit - huikeeta!! Tuossa talossa voisi kyllä lomailla.

Seuraavat kuvat on Elantxobe-kylästä - kyllä kannatti käydä!

San Sebastian ja karnevaalit

Kolme ihanan hiljaista yötä Camping Igualdolla. Aamulla herättiin ruohonleikkurivuohien kellojen kilinään ja zirp-zirp -lintu lauloi espanjaksi herätyslauluaan. En ymmärtänyt sanoja, mutta ei se mitään, ei minuakaan täällä ymmäretä; vain harva puhuu englantia ja silloinkin vain ihan pikkusen. Hyödynnettiin Igualdo-kylän ravintolatarjontaa. Muutama kiva ravintola löytyi. Ruoka oli yksinkertaista, mutta erittäin maittavaa ja täyttävää. Haudutettu possun potka -annos herkullisessa perunamuusissa oli taivaallisen hyvää.

Baskimaan pääkaupunki San Sebastian näytti meille värikkään puolensa - karnevaalien merkeissä. Säpinää, hälinää, vilinää, musiikkia, upea paraati, joka kesti useita tunteja ja toi väkeä kaduille sankoin joukoin. Paikallisetkin olivat vaihtaneet arkivaatteensa mitä herkullisimpiin karnevaaliasuihin.

Karnevaalit ja viikonloppu - pitäisihän tarjolla olla street foodiakin - no eipä ollut. Löysimme yhden kojun, josta myyjän mukaan saimme classic-annoksen; paksua leipää, jonka sisällä kolme pientä makkaraa. Nyt kyllä kirjoitin vähän ilkeästi - anteeksi. Kaupunkihan on aivan hurmaava, joten ei ruoan perässä haahuilu toki kaupunkia silmissämme mitenkään rumentanut. Ja Pintxo (Tapas)-ravintolassa saimme oikeinkin hyvää pikkusyötävää. Olut eikä viini maksa mitään ja aina on hyvää. Tupakka-aski maksaa nyt 10 euroa ja kohta 12 kertoi tyylikäs pariskunta terassilla.  Kauhistus!

(Tämä on sivuhuomautus: ravintolatarjontaa kaupungilla kyllä on; 18 Michelin-tähden ravintolaa, joista yksi oli majapaikkamme Camping Igueldon lähellä keskellä pikkuruista maalaiskylää. Kävimme kurkkaamassa hulppean rakennuksen; useamman miljoonan verran on tainnut maksaa. Myöhemmin illalla googlattiin tuon Akelare-ravintolan menu ja sen tähtitaivalliset hinnat. Onneksi ei varattu pöytää (hih) ja oikeanlainen asukin jäi kotiin.)

San Sebastian on todella, todella kaunis merellinen kaupunki. Biskajan lahden mainingit on pitkiä, suuria ja kuohuvia. Kauniilta rantabulevardilta voi kuikuilla alas beachin elämää. Surffareita, lapsia kirmaamassa kuohuvien aaltojen kanssa kilpaa, päiväunilla olijoita, auringonottajia, picnic-porukkaa......Vähän on vielä chilly ilma +16, joten kesällä näkymät ovat varmaan huomattavasti naisellisemmat.

Baskiaiset (tai mitenköhän Baskimaan kansalaisia suomeksi kutsutaan?) kutsuvat rakasta kaupunkiaan Rioksi; laaja meren lahti, valoisaa, värikästä ja samantapainen patsaskin kukkulan laella. En ihmettele. Kiva kokemus San Sebastian - kiitos.

Aamulla lähdimme kohti URDAIBAITA - meren rannalla sekin (onpa kiva lausua tuo sana ja helppo muistaa). Unescon biosfäärialue (mitä lie tarkoittaa), muuttolintujen kansainvälinen lentokenttä ja kauniiden kalastajakylien tyyssija. Mielenkiinnolla odotamme taas uusia maisemia. Toivottavasti kuulemamme kehut pitävät paikkansa.

Camping Igueldo ja näkymiä ympäristöstä

Michelin-ravintola pikkuruisessa maalaiskylässä, zadaa

Perhe illallisella varsin myöhään, vauvelit mukana ja viinipullot pöydällä, cosy!

San Sebastian - rantabulevardi

Karnevaalihumua ja ihmisvilinää

Surffareita - kyllä ne siellä on, jos oikein tarkkaan katsoo