León, matka Portoon ja lovely, lovely Porto

Tämän tarinan päätteeksi kilometrejä on kertynyt lähes 3000. Posotettiin LEONia kohti hulppeita moottoriteitä pitkin, koska naviapurimme ei muita vaihtoehtoja antanut. Kerran vaan vilautettiin luottokorttia ja myöhemmin huomasimme, että tiemaksuja oli salakavalasti siepattu yli 70 euroa. Noh - kerrankos. Matkalla oli kyllä huonompiakin tieosuuksia, jolloin tuntui, että ei tämä auto kestä - nitkun natkun, klonks ja klonks. Kesti kuitenkin :)

Sivuutimme isoja kaupunkeja kuten Santander, Gijon, Oviedo. Ja ihastuttavia rantakaupunkeja vihreissä laaksoissa, upeita vuoristomaisemia, viiniviljelmiä, hulppeita jokilaaksoja, pikkupaikkoja kuten Pola de Lena, Sena de Luna, Mar Cantabrio ja kymmeniä ja kymmeniä muita kyliä, joiden nimiä ihastellen lausuttiin. Välillä raha tuoksui pahalta, kun ohitettiin valtavia sikaloita ja maatiloja.

Leonin teollisuusalueella (Carretera de la Baneza a León) yövyimme piskuisella, muurien ympäröimällä tontilla, johon vanha herra oli hoksannut laittaa muutamia paikkoja asuntoautoille. Palvelu oli erinomaista ja kyllä oli turvallista nukkua toisten asuntoautojen kanssa kylki kyljessä.
Kävimme city-kahvilassa nauttimassa pikkupurtavaa; kaksi kahvia, kolme tapas-annosta ja iso, iso kakkupala kahvin painikkeeksi - 2,60 euroa. Kun katsoimme tarjoilijaa hämmästellen, hän nauroi, että niinpä "tämä on Leon".

Leoniin tutustumisen jälkeen vielä yksi yö maaseudulla ennen saapumista innolla odottamaamme kohteeseen Portoon. Kun saavuimme Espanjan ja Portugalin rajalle (pikkukylä Montalegre) odotimme jännityksellä, jos rajalla vaikka olisi muodollisuuksia (hih). Eipä niitä ollut. Rajalaitoksen rakennus oli muutettu ravintolaksi (milloinkohan? - 80-luvulla?) ja vieressä oli moottoripyörävuokraamo. Jotenkin on vapauttavaa, kun passia ei tarvitse näyttää enää missään muualla kuin leirintäalueilla.

Nyt Portossa (ZADAA!!). Alla kuvia matkan varrelta sekä kuvia uskomattoman kauniista ja ihastuttavasta Portosta. Voi miten harmittaa, kun kuvat eivät kunnolla välitä kaupungin viehättävyyttä. Iso sydän Portolle - kannatti tulla. Vietämme täällä useamman päivän.

Onko tällaisia sekatavarakauppoja vielä olemassa? Näköjään on - ainakin Leonissa. Perustettu 1800-luvun lopussa laatikon ääressä olevan miehen isovanhempien toimesta. Ostettiin viinipullonavaaja, joka maksoi kolme kertaa enemmän kuin Suomessa, vaikka olisi luullut toisin päin.

Makkara siivuttui hienossa kaupassa sujuvasti kauniilla, vanhalla aparaatilla. Siivuttaja on konetta varmaan 90 vuotta nuorempi.

Leonin vanhaa kaupunkia ja taivasta.

Leonin katedraali. Oli muuten vähän iso; ei mahtunut kokonaan kuvaankaan :)

Yövyttiin autiolla leirintäalueella pienessä Penedonesin kylässä (parque de campismo). Nyt olemme siis jo Portugalin puolella. Yksin oltiin - yöllä vähän pelotti. Kun tammenterhot tippuivat auton katolle, tuntui että nyt joku koputtaa. Ei ristin sielua lähimaillakaan - saatika rahastajaa. Sähköä onneksi saatiin.

Upeaa maisemaa kohti Portoa. Joka laaksossa pieni kylä kalliovuorten kyljessä.

Eipä kuulu kuvasta kuinka auton moottori valitti, kun mentiin ylös ja alas. Ei ollut oikeastaan yhtään kivaa, vaikka kaunista oli eikä voitu pahoin.

Saavuttiin Canidelo Camping Portoon. Melkein 3000 km takana. Heti ruokaa! Oma rakas grilli ei toiminut, joten kokki joutui käyttämään leirintäalueen grilliä. Hiilien määrä oli niin vähäinen, että tunti taisi mennä hiiliin tulta puhaltaessa. Mutta kyllä ruoka valmistui ja hyvää oli. Suomalainen sisu oli taas asialla.

Ruokalevolla lähibaarissa. Oli viileä ilta, vaikka mittari näytti +14. Nainen siipan taustalla, baarin sisäpuolella, on lamppu. Tahdon tuollaisen kotiin. Ai niin - eihän tähän autoon mahdu :)

Valaistun hiekan ja mustien pilvien välissä kuohuva meri.

Kuohuu se Atlanti täällä Portossakin ja ihan leirintäalueen toisella puolella. Hieno, hieno paikka.

Ylhäällä muurien takana viheralue muhkeiden mäntyjen ja kyyhkyjen kujerruksen alla. Ei ihan heti ymmärrä leirintäalueeksi, kun kadulta katsoo.

Alla olevat kuvat on Portosta. Minä kovasti ihastuin, siippakin myhäili, että on on kiva. Viehättävää, pittoreskia. Uskomatonta missä kaikkialla paikalliset asuvatkaan; pikkuruisissa taloissa korkeilla kukkuloilla ja rinteillä, "siltojen alla", kuppiloiden yläpuolella, keskellä vilkkaimpia turistikatuja.
Turisteille riittää viihdettä. Musikantteja ja taitureita kaikkialla. Yhden ravintolan edustalla lauloi mies hempeitä chansoneja ja seuraavan ravintolan edustalla pojat breikkasivat 80-luvun tyyliin kaiuttimet täysillä. Turistiravintolan ruoka oli lähes suomalaista hintatasoa - sehän toki tiedettiin, kun kerran vilkkaimmille paikoille mentiin :)