asuntoautoelämää koronan varjossa LAGOSissa

Tänään perjantaina 13.3. illalla saimme tämän leirintäalueen (Turiscampo and Bungalow Park, Yelloh Village, Espiche, Lagos, Portugal) johdolta viestin, että leirintäalue on suljettu uusilta asukkailta ja että palveluja rajoitetaan. Me olimme päättäneet jo aamulla, että jäämme vielä viikoksi. Koska Suomen ulkoministeriö suositteli, että kukaan ei matkustaisi mihinkään, niin ajattelimme, että okei ei mekään matkusteta. Tieto leirintäalueen sulkemisesta tuli kuitenkin yllätyksenä. Pois saa toki lähteä kokonaan, mutta toivomus on, ettei alueelta muutoin poistuttaisi, jos ei ole ihan pakko. Jäimme siis seuraamaan tilannetta. Lidlistä haettiin kaapit täyteen ruokaa, vessapaperia tietysti, vettä ja vähän muitakin juomia.

Tuo äskeinen tiedonantona ja tässä alla kuitenkin tarinaa matkastamme tänne Lagosiin.

Viikko sitten lähdimme Penichestä Aletajanon alueelle. Hyväkuntoisia teitä pitkin reipasta vauhtia kohti tuolla alueella olevaa erikoista rantaa; Praia de Odeceixe - Costa Vicentinan rannikolla. Upea ranta, jossa meri käsittämättömällä tavalla kohtaa joen. Niinpä - taas löysimme itsemme meren kohinan ääreltä - ehkä se on kotoisan saaristomme kaipuuta. Seisoin paljan jaloin vesien yhtymäkohdassa; joen lämmin vesi tapasi Atlantin aaltojen kirpeän kylmän veden. Varpaissa se tuntui veikeältä. Harmitti kun ei ollut uimapukua mukana. Joen kirkas ja smaragdin vihreä vesi houkutteli kastautumaan. Atlantin aallot eivät - liian kylmää ja pelottavaa. Toisella puolella jokea kaveri virvelöi, onneksi ei saanut minua koukkuun. Aivan mahtava paikka. Jos täällä päin matkailee, niin tätä paikkaa ei kyllä kannata väliin jättää. Aina vaan näyttää löytyvän jotain hienompaa ja hienompaa.
Rantaravintolan ruoka oli hyvää; pikkusimpukoita perinteisen lihapadan päällä maukkaiden perunoiden kera.
Ai niin tämmöinen yleinen havainto: ranskalaiset perunat kuulostavat tylsiltä, mutta portugalilaisetpa tekevät ne paremmin - ne on ihan kuin pikkuisia rapsakoita kupposia ja aina vietävän kuumia - nam.

Matkalla kohti Lagosia nautimme maisemista - täällä on oikeastaan kauniimpaa ja muhevampaa kuin pohjoisessa, ehkä kotoisamman näköistä. Valtavia tasankoja, peltoja, oliivipuualueita, ruskeata paksukarvaista karjaa laiduntamassa......Ja niitä kuuluisia korkkitammipuita, joiden alarungot oli raapattu kaarnasta paljaiksi. 9-12 vuoden välein kaarna voidaan hyödyntää. Kiva tieto on, että puut eivät kaarnan ottamisesta vahingoitu eikä niitä satu. Aljezurin pikkukaupungissa ja myöhemminkin ihailtiin sinivalkoisten talojen kreikkalaista tunnelmaa kylissä ja kaupungeissa, siistiä ja kaunista.

Saavuimme LAGOSiin. Paljon kehuja netissä saanut Camping Turiscampo & Bungalow Park valikoitui majapaikaksi. Tällä Yelloh Village -camping-ketjulla on kuulema vastaavia paikkoja ympäri maailmaa. Voila, YES - tämä näyttää hyvältä ja sellaiseksi paikka on osoittautunutkin. 20 euroa yö. Puhdasta, siistiä, uudenkarheaa. Siivousta ja desifinointia on koronan vuoksi lisätty ja se kyllä näkyy. Joka puolella tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta. Asukkaatkin näyttävät pitävän yleisten tilojen puhtaudesta huolta, puhdistavat jopa vessan pöntön, paperia ei loju lattioilla, hanat ja lavuaarit kiiltävät puhtauttaan - ei huono.

Mikäs täällä on ollessa; aurinko paistaa, +23 astetta, ravintola ja baari lähellä, pieni kauppa, sisäuima-allas +27 astetta, ulkoallas + 20 astetta (saan melkein aina uida yksin), erittäin ystävällistä palvelua, hyvät pesu- ja kuivauskoneet. Ja mikä ehkä parasta: nuo ihastuttavat kylät kävelymatkan päässä; toinen piskuinen, vaatimaton maalaiskylä ja toinen taasen luksuskylä, jonka hienot talot (tosi hienot) maksavat useimmat yli miljoonan. Halvin asunto (flat) kiinteistövälityksen ikkunassa oli 220.000 euroa. Mutta maksoivat pienemmän maalaiskylänkin asunnot aikalailla - huhupuheiden mukaan yli 200t (rivitaloasunto). Olemme siis hinnakkaalla alueella kaiken kaikkiaan. Meri, meri ja vielä kerran meri sen tekee - uskoisin niin.

Pieniä, viehättäviä kahviloita ja ravintoloita, ja biitsi tietty. Ja mikä vielä kivempaa: kylissä tapaa sekä paikallisia asukkaita että lomalla olevia turisteja, joiden kokemuksia ja tarinoita on kiva kuunnella - aikaa kun on. Politiikkaakin on puhuttu ja koronaviruksesta tietysti vaihdettu mielipiteitä. Kerrassaan mielenkiintoisia ihmisiä; eräskin brittirouva kertoi asuneensa tässä meidän Espiche-kylässämme 17 vuotta. Miehensä kuoli yhdeksän vuotta sitten, mutta eipä mennyt kuin vuosi, niin löytyi uusi mies - ruotsalainen merikapteeni. Rouva oli aikanaan pitänyt Lontoossa fish and chips -ravintolaa ja tupakkakioskia. Olivat olleet täällä Lagosissa miehensä kanssa lomalla 90-luvun lopussa, jonka jälkeen alkoi kaksi vuotta kestänyt taivuttelu saada rouva muuttamaan tänne. Viimein rouva suostui ja ei ole kuulema katunut päätöstään päivääkään. Pienemmän kylän ravintolat ovat jotenkin niin kotikutoisia, että niissä viihtyy ja hymy jää huulille, kun vaeltaa takaisin kotiin. Grapewine-ravintolan omistaja-lady laittoi meille piri-piri -kanaa ja pinaattipiirasta. Olut, kaksi lasia viiniä ja ruoat 17 euroa. Ja kyllä oli vatsat yltäkylläisesti täynnä.

Lagosin kaupunkiin on toki myös tutustuttu. Sen vanha kaupunki on yksi kauneimmista mitä on nähty ja nähtyhän niitä tällä matkalla on.

Jatkamme lomailua, yritämme nauttia olosta Portugalissa ja pitää koronan loitolla.

 Ylläolevat kuvat ainutlaatuisesta Odexeice-rantsusta, jossa Atlantin aallot ja joki kohtaavat toisensa.

Tuon hulppean meri-joki -rannan maisemissa asutaan kauniissa sinivalkoisissa taloissa.

Eipä ollut parkkipaikkaa isolle autolle pienessä kylässä, mutta kirkon pihalle uskallettiin laittaa. Kyllä sitä töllisteltiin.

Aika yksin sai tuossa ulkoaltaassamme uida. Sisäaltaalla oli riehakkaampaa.

Ensimmäiset aamukahvit ulkona. Liikaa paistoi aurinko, hän ei ole juonut toiste - siis aamukahvia ulkona :)

Pienen kotimme iso piha :)

Lagosin hurmaava vanha kaupunki.

Kiva liike täynnä kivoja vaatteita - ei löytynyt kokoja - ei kummallekaan.

Tämän lehmän takaa löytyy kaikkea futikseen liittyvää. Oli ihan virallinen Ronaldon jengin kauppa.

Onpa harmillisen huono kuva saksalaispariskunnan Harrikoista automme vieressä.

 Kerrassaan upeita kaunottaria.

Ja tällaisesta järisyttävän isosta asuntoautosta nuo harrikat otettiin ulos. Harrikat peiton alle pihalle ja autosta olohuone.

Viereemme tuotiin kolme isoa pyörillä olevaa taloa. Uskomattoman kätsysti traktorin kuljettaja sai ne paikoilleen, vaikka ensin luulin, että nyt jäädään alle.