Oi, Oi LAGA ja kalastajakylä Elantxobe

Jätän väliin tarinat (kokemukset tallennan) Urdaibain Mandukasta. Upea merikaupunki se toki oli, mutta seuraava kohde Laga ja kalastajakylä olivat niin hulppeita kohteita, että niistä meinaan kertoa. Mandukan leirintäalueelta lähdimme uuden päivän rientoihin hyväkuntoisille serpentiiniteille ylös ja alas.

Lagan hiekkadyynit ja Ogonon kallioset kukkulat salpasivat hengen. Vähän samanlainen tunne kuin silloin, kun saa mieheltä täydellisenä yllätyksenä kauniin kukkakimpun. No Laga sai aikaan kyllä vielä voimakkaamman tunteen. Ällistyttävän kaunista; huumaava aaltojen kohina ja kuohut, eroosion syömät korkeat kalliot, hieno hiekka, aurinko, seesteinen taivaanranta......ja toisaalta ihmeellinen rauha, josta olisi voinut nauttia loputtomiin. Kerrassaan upeeta!
Kuulimme tai oikeastaan luimme, että sesongin aikaan onkin sitten aivan erilaista. Lähdimme siis hyvään aikaan matkailemaan Biskajan maisemiin.

Elantxobe; "Kaksi pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä alaspäin. Koska matka oli hurja niin, päättivät he........." Kuvista saa vähän käsitystä siitä kuinka korkealta me ihan ite laskeuduimme mukulakiviä alas aallonmurtajien piirittämään pikkukylään. Auto jäi ylös tielle odottamaan. Puolessa välissä huomasimme autot alhaalla kahvilan kupeessa. Nauraen tajusimme, että autolla olisi toista tietä päässyt alas asti. No eipä mitään; hyvä päivälenkki ja välipalan jälkeen toinen lenkki, kun jouduimme nousemaan samaisen matkan ylöskin päin. Viehättävän kahvilan komea tarjoilija oli meksikolainen, joka tiesi ja osasi lausua pääministerimme nimen täsmälleen oikein.

Autossa vielä tunnelmoitiin uskomattoman kauniista paikoista. Kauppakin löytyi - Lidl - neljä kassia kaikkea tarvittavaa 64 euroa - mm. 15 senttisiä katkarapuja 8,70 kilo - ei paha. Kukkulan laella oleva Castro Urdiales -camping oli harmiksemme kiinni. On tässä haittapuoliakin tässä sesongin ulkopuolella matkustamisessa. Joskin sesongin aikaan saattaa taas käydä niin, että leirintäalueet ovat täynnä. Lyhykäisen ajelun jälkeen huomasimme hautausmaamerkin. Sinne. Aavistelimme, että täällä on rauha nukkua. Kävi toteen. Emme onneksi nukahtaneet ikiuneen, vaan heräsimme sateen ropinaan. Mikä helpotus. Seuraavaksi kohti kaupunkia nimeltä Leon.

Lagan dyynit - huikeeta!! Tuossa talossa voisi kyllä lomailla.

Seuraavat kuvat on Elantxobe-kylästä - kyllä kannatti käydä!