Surffareiden paratiisit Nazaré ja Peniche

Auto on varmaan 2 %:a kallellaan, sen verran huikeat tuulet ovat sitä keinuttaneet. Atlantin aaltojen syleilyssä, Porton Canelo Campingissä, vietimme pari huonosti nukuttua yötä säitä pidellen. Aallot keinuttivat autoa, tuuli vinkui ja ulisi vimmatusti, sade rankaisi kattoa ja seiniä puuskittain - voi tekniikka-parkaa katolla. Ja mites sinne katolle tuulen tyyntyessä kurkkaat - et mitenkään. Sen verran huomattiin myöhemmin, että antenni oli nurin niskoin.

Onneksi päivisin aurinko lämmittää ja tuulet tyyntyvät. Portosta kohti COIMBRAa - yliopisto-kaupunki ja sivistyksen kehto, sanoo turistiopas. Sinnepä tietty. No - oli kyllä niin paljon sivistystä, ettei mahduttu joukkoon. Tällä autolla oli aivan mahdotonta löytää parkkipaikkaa, joten yhteisymmärryksessä ja naureskellen päätimme jatkaa matkaa kohti etelää.

Yövyttiin Pelinoksen pienessä kylässä paikallisen rouvan neuvosta kirkon pihalla. Lähin suurempi kaupunki on Tomar. Oli rauhallinen paikka - taas hautausmaan kupeessa - joku johdatus meillä taitaa olla. Onneksi kirkonkellot soivat vain kymmeneen saakka ja aamulla vasta klo 8. Kirkkoherra oli varmaan ajatellut turisteja, koska ennen varsinaista kellonsoittoa kaiuttimesta kantautui kaunista sävelmää - ei ihan niin paljon pelästyttänyt.

Matkan varrella on huomattu, että suositeltu park4night on kerrassaan mainio appi, mutta siinä kerrottujen leirintäalueiden aukioloaikoihin ei ole luottamista. Edellisessä paikassakin campismon emäntä pahoitteli, että voi eihän meidän aluetta ole moneen vuoteen avattu kuin vasta maaliskuussa, vaikka appi sanoo, että helmikuussa. Tieto oli apissa vuodelta 2016.

Seuraavaksi kohti Nazaréa, maailmankuulua surffausbeachia. Maisemat matkan varrella, joka puolella maaseutua, aivan mykistävän kauniita. Pieniä, viehättäviä kyliä pienen matkan päässä toisistaan. Ja valtavasti kauniita viiniviljelmäpengermiä. Jokaisella talolla tai kylällä on varmaan oma persoonallinen kotiviininsä, jonka bukée on ihan omanlaisensa. Minä ihastuin maaseudun rappioromantiikkaan. Torkkumisen vaihtoehtona kuvittelin kuinka istun vanhan kauniin kivitaloni pihalla, viinilasin ääressä, viinirypälelehvästön alla perkolassa. Edessäni raikas salaatti ja jälkiruokana latten kanssa paikallinen, suussasulavan ihana leivonnainen. Tämän romanttisen mielikuvan rikkoo sitten harmikseni aika pian järki, joka sanoo, että huh kuinka paljon onkaan remontoitavaa tuossa talossa ja tuokin paikka repsottaa........Kovasti paljon oli taloja - hulppeitakin sellaisia - myynnissä (vende) täälläkin. Ja yllätys oli, että Remaxilla on valtavasti mainoksia ja myyntikylttejä talojen kupeessa. Luulin sitä suomalaiseksi kiinteistövälittäjäksi.

Siis NAZARÉ; sinne saavuttiin ja rohkeasti alas rantaan. Ei yhden ainukaista parkkipaikkaa - vai niin, että tämä paikka onkin näin suosittu, huh, huh. Takaisin ylös. Sentistä oli kiinni (peilit käännettyinä), ettei jääty auton kanssa jumiin. Ja taas tehtiin päätös, että nyt vaan kauppaan ja heti sen jälkeen matkataan eteenpäin. Onneksi hoksasin ennen lähtöä kukkulalla kirkon, jonka takapihalta sain hulppeat kuvat kuuluisasta rannasta. Sehän oli ihan must juttu se. Joskaan tämä ranta ei ollut juuri se, jolla hulppeimmat aallot ja rohkeimmat surffarit seikkailevat, mutta hienopa kuitenkin.

Seuraava kohde: samantapainen surffausmesta kuin edellinen - PENICHE. Saavuimme varmaan maailman suurimmalle leirintäalueelle, valtavalle hiekkakentälle (Parque de campismo municipal de Peniche). 5 euroa yö, sisältää sähkön. Satoja asuntovaunuja vieri vieressä. Niiden pihat laitettu selvästi kesän viettoa ja pitkäaikaista asumista varten ja jotkut jopa todella kauniisti. Asuntoautoille isot hiekkakentät. Joka puolella tätä valtavaa aluetta hiekkadyynejä ja pitkiä rantoja silmän kantamattomiin. Mahtavaa! Täällä pari päivää ja tutustuminen kylään parin kilometrin päässä. Vierellämme yöpyivät sveitsiläiset, britit ja itävaltalaiset asuntoautoillaan. Kivaa porukkaa :)
Mittarissa nyt 3400 km.

Jos oikein ymmärsimme, niin tällä lailla kasvatetaan rypäleitä, joista tehdään vihreää viiniä

Tämä campismo oli kiinni, mutta hauska ja houkutteleva paikka olisi ollut mennä.

Kaikki kylän asukkaat eivät selvästikään pidä appelssiineista.

Otetaankohan tämä käyttöön sesongin alkaessa. Turvajärjestelyt pitäisi ainakin laittaa kuntoon ensin.

Siipan lempikala Portugalissa; turska, bacalhau. Tätä valmistetaan kuulema tuhansin eri tavoin. Mutta eipä ole kovin paikallinen kala, kun kaikki tuodaan Norjasta.

Nazaré, surffaajien paratiisi. Taitaa olla niemen takana ne suurimmat aallot ja rohkeimmat surffaajat.

Edelleen Nazaré kuvattuna kukkulalta - alemmas emme päässeet :)

Oletteko ennen nähneet näin isoa leirintäaluetta? Ja tässä on vain murto-osa alueesta.

Dyynejä ja hiekkarantaa.

Kaikkialla on viiniköynnöksiä - tämä leirintäalueen wc:n seinällä. Minkälainen tuleekaan olemaan tämän viinin bukée.

Rantaravintolan miesten wc. Ei ne aallot ihan näin ylös kyllä kulkeudu - hih.